Mekaanikon lauantai alkoi kauheella kusihädällä aamulla ennen ysiä... Ei olis niin paljoa pitäny sitä kaljaa kiskoa...

Aamupalaa naamariin ja suihkuun... Siittä se sitten käynnistyy pikkuhiljaa... Skarppina kuitenkin ollaan... Parranajo ja tietenki haava naamaan... Damn... Laastaria poskeen...

Koiran kusetuskierrokselle kun lähdin niin sillä aikaa naapurin ukko livahti ovesta sisään emännän juttusille heti... Tullessani takaisin oli ukko vielä paikalla kassin kanssa... Kassissa tuoreita uunista tulleita leipomuksia, sämpylää ym... No mitäs siittä sitten sen enempää, elämä on... Ei se varmaan uhka ole jos se leipoo :D

Sitten oli ohjelma-aikataulussa seuraavana jälkikasvun possunuhan estopiikityksen aika paikallisella terkkarilla... Paikalle saavuttuamme totesin että no jo täällä taitaa olla jaossa rahaa tai etukuponkeja Shellin Perfect-pesuun, sen verran oli porukkaa paikalla...

Siinä oli sitten jonkinmoinen vuoronumero käytössä, otin ensin numeron ja sitte hokasin että siinä pöydällä on huomattavasti pienempi numero lojumassa... Nappasin molemmat talteen ja tuumasin jotta käytetään se kumpi osuu kohalle paremmin, hah... Noh, puolisen tuntia siinämeni jonotellessa kunnes vuoro koitti... Piikki käteen ja itkua vääntämään... Sitä se on pienen lapsen elämä nykymaailmassa jossa flunssaan ruvetaan tyrkkäämään kaikenlaista troppia ja piikkiä... Toista se oli ennen,,,

Sitten kaupan kautta kotiin... Lyhyt tarina se...

Toinen naapuri soitteli että joutaisinko tulla korjaamaan sen autoja, sillä kun on tilanne päällä näillä hetkillä... Toinen auto pitäs saada leimalle mutta se ei nyt oo siinä kunnossa ja toisessa on leimaa mutta se ei oo ajokunnossa... Hah, elämä on, tuumasin, mutta kun olen niin avulias niin päätin mennä auttamaan miestä mäessä...

Kaveri oli laittanut oikein lämmitinpuhaltimen auton takapäähän ja maahan pahvia ja telttapatjan että meikäläisen on siinä kiva duunata... Huomaavaista oikeesti... Pakkasta nyt ei ollut sen enmpää kuin joku 5 astetta mut kuiteski... Takajarrut sökönä, uutta osaa tilaukseen, ei voitu muuta tehä ku diagnoosia... 

Sitten siin oli webasto-ongelmia myös... Aikani tutkittuani totesin että sun webaston pa-pumppu on paskana, uuden ku hankit ni paan kuntoon sen... Sitten siin toises autos oli kans ongelmaa, absin valo palo ja ajossa kuulu kauheeta räminää... Kaveri pelkäs että siittä moottori menee tai jotai... Noh, absin valolle ei voi muuta ku luetuttaa koodit... Sitte se räminä... Kaveri sano että kyytiin ja kuunteleppas, lähettiin ajamaan peilijäässä olevaa tietä ducaton kuorma-auto mallisella pakulla... Kaveri tohottaa nelosen silmään ja 3 tonnia varvikelloon, vauhtia siin on joku 90...

Ei siin mitää jos ois ollu joku isompi tie mutta ku mentii semmosta tietä mis on 80 rajotus ja jota kykenee ajamaan kesällä henkilöautoilla rajoituksen mukaan... Huh, on se kumma juttu että tämmöstä kaveria hirvittää olla kyydissä, johtuu varmaan siittä kun on vastaantulevaa porukkaa eikä mitään kunnon turva varusteita; kaaria, kypäriä etc... Noh, ääni saatiin kuulumaan ja sitte sanoin että vedäs tohon pistoon sivuun ja pelti auki ja se 3 tonnia varvikelloon, aikani siinä kuuntelin ja tunnustelin konehuonetta ja käänsin jälkiasennetun ilmastoinnin putken kannatinta sentin alaspäin... Kaveri huutaa jotta "ääni hävis!!" ... Niin oli tarkotuskin, tuumasin...

Kotia päin matka oli vielä hurjempi kun kaveri posottaa samaa hurjaa vauhtia mutkasella liukkaalla tiellä kuorma-autolla ja huutaa ja hehkuttaa mua silmillään tapittaen että "helevetin hieno juttu että se ääni hävis, olin tulla hulluks ku rämisi niin tautisesti"... Kotia päästyämme kaveri totes että laittaa varaosat tilaukseen ja palataan asiaan kun ne on saapuneet... Sitten se kipasi autotallin perukoilta vodkapullon mulle käteen ja sano notta kiitos!...

Hittojakos siinä sitten enää mitään,.. Kotiin kun pääsin niin pistin takkaan tulen ja vodkapullosta korkin nakkasin olan yli... Nyt alko lauantai-ilta mekaanikolle... Se lähti käyntiin pleikkarin singstarin huudattamisella ja Mekaanikon äänijänteitä repien, toi Paula Koivuniemi ku vetää aika paljo korkeemmalta, joten kun sitä koittaa vetää niin kurkkuun ottaa aika pahasti... Mutta se on Mekaanikon elämää se...

Tällä hetkellä singstaria rääkätään ja lauantai-ilta on hyvällä mallilla... vodkat on juotu ja loppuillan suunnitelmia, öö, ei ole... taidetaan vetää kalsarikännit ja skarppina huomenna, niinku mekatsuillla on yleensä tapana tehdä... Se on joko kolme päivää putkeen ryyppäämistä tai sitten vaan sellaset kalsarikännit joka ilta ja aamulla skarppina ku haukka... Seurataan tilannetta ja raportoidaan muutoksista...

Kuittaan vuoroni päättyneen tältä päivältä :)

Tässä Mekaanikon muistelma vuosien takaa...  hämärä muistikuva on jotain vuosilta -98-99... huh, eli siis kymmenen (10) vuotta sitten... kyllä se aika menee nopeasti...

Hyvän kaverini "Asentaja-Arskan" kanssa olimme käyneet saman ammattikoulun, jopa vielä samalla luokalla... Koulun loppumisesta oli n. 2-3v. joten ammattitaitoa mekaanikon hommista oli kertynyt työelämässä jo kiitettävästi... Arska oli sitten saanut tuttavan kautta "työtarjouksen", jonka voisimme yhdessä tehdä ja jakaa siitä saamamme palkkion...

Kyseessä oli Ford Fiestan vm.-88-89 vaihteiston vaihto, eli siis "piis of keik" meille ammattilaisille... Eräs eläkkeellä oleva naishenkilö oli onnistunut rikkomaan Fiaskon vaihteistosta 3-vaihteen rattaat ja siitä ei voinut käyttää enään 3-vaihdetta... Se kun vain rutisi ja paukkui pahaäänisesti... Muutenkin vaihteisto piti ujeltavaa ääntä ajettaessa muilla vaihteilla myös...

Noh, mammalla oli sitten toinen Fiasko pihassa, josta kori oli antautunut Suomen talvisen tien pitokitkan heikkenemisen vastaisen hoitoryhmän toimesta, eikä siihen ollut inssi enää leimaa suostunut antamaan vaikka säärtä oli vilauteltukin... Kyseinen Fiasko makasi puoliksi ojassa ja pellon reunalla, vuosimalliltaan se oli pari vuotta vanhempi, kuulemma... Mamma tahtoi että me vaihtaisimme siitä ruostekasasta vaihteiston siihen ehjempään, joka vielä oli leimassa...

Noh, asiasta selvitys käyntiin... Työkaveriltani, (joka oli ex-Ford-mekaanikko) sain varman vahvistuksen siitä että, jos moottorit ovat samankokoiset niin vaihteistot sopivat keskenään ilman suurempia muutoksia... Siis, todellinen piis of keik meille...

Sovimme mamman kanssa että tulevana viikonloppuna teemme kyseisen remontin... Siinä sitten mietittiin Arskan kanssa että tottahan toki asennuskaljat pitää siihen hommata, ja ehkä joku pullo kirkasta ns. voittopulloksi kun homma on klaarattu... Tuumasimme että tehdään homma lauantaina ja siittä sitten baariin illalla ja sunnuntaina palautetaan auto mammalle... Homma oli käytännössä ainakin puoliksi tehty kun se oli hyvin suunniteltu... (tai niin me ainakin uskottiin)

Noh, lauantai aamupäivä koitti ja mamma oli toimittanut autonsa Arskalle... Arska sillä sitten körötteli hallille jossa meidän oli tarkoitus remontti suorittaa... Hallilla ei ollut nosturia jolla auto voitaisiin nostaa ylös, ainoastaan hallitunkki... Onneksi siellä sentään oli työkaluja...

Päätimme aloittaa remontin parilla asennuskaljalla, se jotenkin rentouttaa ja poistaa turhat jännitykset, Arska ei ollut nimittäin pitkään aikaan tehnyt öljyn- ja tulppien vaihtoa suurempaa remontteerausta koska ei ollut saanut alan työpaikkaa sitten koulusta päästyään... Eli vastuu remontin suoriutumisesta oli sitten Mekaanikolla... Noh, pikku juttu yks vaihteiston vaihto, noitahan nyt tulee tehtyä tuon tuosta...

Asennuskaljojen hörppimisen aikana suunnittelimme nosturin puuttumisen korvaavaa toimenpidettä... Päädyimme siihen että hallitunkilla nostamme vasemman kyljen niin ylös kuin mahdollista ja siihen helman alle sitten molemmat vasemman puolen renkaat + pölli turvaksi... Valutimme vaihteistosta öljyt astiaan jotta voisimme laittaa samat öljyt takaisin... Emme nimittäin olleet ostaneet uutta öljyä, ja parin kaljan jälkeen varaosakauppaan olisi turhan pitkä matka, kävellen nimittäin... 

Konepellin poistimme kokonaan keulalta jotta työskentelytilaa olisi enemmän... Rupesimme innoissaan irroittamaan vaihteiston kehän pultteja irti ja koitimme pitää jonkinlaista muistikuvaa siitä että mikä pultti oli mistäkin kohtaa irroitettu... Jonkinlaista muistijärjestelyä pulttien sijoittelun suhteen pidettiin... Siinä ohessa otimme asennuskaljaa muutaman, homma kun sujui niin näppärästi meiltä...

Saimme sitten muutaman tunnin jälkeen (ajantaju ei ihan tarkassa muistissa ollut) vaihteiston irti ja lattialle... Siihen sitten pari asennuskaljaa palkkioksi...

Sitten piti lähteä hakemaan sitä toista vaihteistoa... Noh, milläs haet ku jätkät on hiprakassa? Arska sano että matkaa ei kyl olis ku kilometri, kävelläänkö vaiko... Täällä syrjäkylällä kukaan mitää huomaa, ajetaan hiljaa... Siittä sitten auto käyntiin, mukaan otettavat työkalut oli tarkassa tiedossa, kerättiin vaan lattialta ne mitä oli käytetty...

Pellon reunalle parkkiin ja sama homma toiselle autolle... Hieman enemmän teetti töitä koska ei tullut otettua tunkkia mukaan... Siinä jonkin verran koeteltiin kahden miehenalun voimia Fiaskoa käännellessä... Lopulta vaihteisto irtosi myös siittä ruostekasasta... Suunta takasin hallille...

Matkalla tuli nälkä, oli kuitenkin jo aikas tovi väännetty voorttien kanssa... Syömiskeikka jääköön tässä nyt kertomatta, sivuseikka kun kuitenkin on...

Hallille päästyämme, otimme tietty muutaman asennuskaljan... Ja sitten vaihteiston asennuksen kimppuun... Toinen mies auton alle laatikko sylissä ja toinen auton päälle repimään ja kihnuttamaan sitä oikeassa asennossa paikalleen... Asennusta kun hieman hankaloitti se että oikean puolen rengas oli paikallaan, se kun nojasi sieltä maahan... Joka tarkoitti siis sitä että oikean puolen vetoakseli oli saatava samaan aikaan spooreille kuin kytkinakseli... Vähän lisää extratyötä siis... Ensimmäisellä yrityksellä ei onnistunut menemään paikalleen... Hiki tuli ja kauhee jano... Pidettiin tauko ja hörpittiin lisää asennuskaljaa...

Tauon jälkeen vaihdettiin miesten osia, koitettiin uudemman kerran vahvemmalla asenteella ja voimalla (sillä kun on joskus saatu jotain onnistumaan)... Pitkään taas aherrettiin... Taas tuli hiki ja laatikko vaan ei meinannu mennä paikalleen sitten millään... Taas joutu ottaan tauon ja lisää asennuskaljaa... (tässä vaiheessa selvempi kaveri olis jättäny homman kesken, mutta minkäs teet...)

Päätettiin että otetaan vähän "voittopullosta" rohkasua jotta keksitään voittokeino tähän tilanteeseen... Ruvettiin sitten oikeen mittailemaan ja tuumailemaan että mikä tässä mättää... Vika löytyi, vetoakseleiden spoorit olivat erilaiset... Hahaa, helppo nakki, vaihdetaan myös vetoakselit vanhasta niin saadaan homma maaliin... Noh, ei se niin helppoa ollutkaan...

Ensinnäkin, haettuamme kävellen pimeässä pikkutietä pitkin ne vanhat vetarit, niin mitäs sitten mittauksien ja tarkastelujen jälkeen huomattiin... Ei ne käyneet myöskään sinne ulkopäähän, eli napoihin... Olisi pitänyt hakea sieltä vanhasta autosta myös navat... siihen ei enää lähdetty... Asennuskaljaa ja rohkasuryyppyä lisää...  Päätettiin että vaihdetaan vetareiden päät keskenään sopiviksi...

Vetarit ruuvipenkkiin ja leka käteen, no sen tietää ettei siitä hyvää seuraa kun kännissä koitat lekalla tarkkuutta lyödä... Vetarista sokka rikki ja siittä tuli sitten semmonen lerppu että se ei lukkiutunu enään, sen kaiken lisäksi että vetareiden paksuudet sisäosilta olivat erilaiset... Huh huh... nyt alko jo vähä tuntua siltä että tässäkö tää ny oli... Tuumaustauko vielä kerran... ja asennuskaljaa...

Päätettiin siinä sitten (tai siis minä päätin) että puretaan laatikot ja vaihdetaan perävälitykset niistä keskenään... Arska ei ollut ihan samaa mieltä asiasta mutta sain vakuutettua ammataitoni riittävyyden siihen operaatioon... Askit sitten halki ja sovittelemaan osia keskenään (vaati hieman lisää asennusjuomia koska piti pysyä skarppina), sitten kun oli perä saatu asennettua risasta ehjään, niin tarkistin vielä laakereiden sopivuuden "pyörittelemällä ja tunnustelemalla" ennen kuorien kasausta... "Kauhee rohina", sano Arska... Joo, ei sekään onnistunu niinku oli suunniteltu, laakereiden kohtauspinnat olivat keskenään niin erilaiset että ei niitä voinu enää laakereiks sanoa... Noh, vituiks män seki... Askit takas kasaan, vanhoilla omilla romuillaan...

Ja sitten otettiin jo juomaa vitutukseen koska todettiin että tää remontti ei tuu onnistumaan... Huoh...

Oli pakko tyytyä siihen että auto pistetään takas kasaan ja palautetaan nolona mammalle... Tässä vaiheessa kello oli suurinpiirtein sitä luokkaa mitä baarissa valopilkku tulee... Me oltiin aikalailla yhtä hyvässä kunnossa kuin baarista tullessa, mutta hörpitty jo aamupäivästä asti ja koko ajan töitä tehden... Kaiken lisäks kaljat pääs loppumaan, ainut juotava oli lämmin kossu ja vessan hanasta "seisova" vesi...

Ruvettiin siinä sitten punnertamaan vielä viimeisen kerran laatikkoa paikalleen... Arska sanoo kesken kaiken : "totaa... pystykkö Mekaanikko kannattelee sitä askia hetken yksin... tarttis juosta tonne vessanpöntölle"... No, minkäs teet, olet auton alla, aski mahan päällä yssikseen, laskuhumalan puolella aika hyvin... Aika mielenkiintonen ja ikimuistoinen tilanne, varsinkin kun kaveri laattaa muutaman metrin päässä antaumuksella pönttöön... Siinä alkaa oma pakkikin kertomaan että tarttis kohta tehä jotai...

Noh, Arska tulee takasin ja lennossa vuoron vaihto, norjan laulanta jatkuu...

Sitten kun hedaria alkaa jyskyttää, oksu maistuu suussa ja ei oo ku paskan makusta seisonutta haaleeta hanavettä ja lämmintä kossua ja vaihteiston vaihto remontti ns. puolessa välissä, niin alkaa kyllä oikeesti koettelee miestä... Siinä sitten väännettiin askia paikalleen ja laatattiin vuoron perään muutamaan otteeseen... Voe helevetti, kyllä voi ihminen olla tyhmä...

Loppujen lopuksi kun aski saatiin paikalleen (siis se sama alkuperäinen, 3-vaihteen vammainen) niin huomattiin että vasemman vetoakselin ulompi nivel ei toimi oikein... Se nivel josta se sokka meni rikki... Vetoakseli tulee ulos laatikosta sen verran ettei öljy pysy sisällä...

Tuumaustauko, ja lämmintä kossua, hyi helvetti!!! kyllä puistatti...

Noh, ratkaisu löydettiin, prikkoja muutama vetarin ja navan väliin jotta vetari pysyisi suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin olikin... Se oli sitten ainoa toimiva ratkaisu koko helvetin 16 tuntisen remontin aikana...

Nukuttiin sitten hallin lattialla muutama tunti?

Herättyämme palautettiin mammalle auto (aamulla joskus 9 aikaan) ja valiteltiin kovasti ettei se nyt onnnistunu, koska ne olivat täysin erilaiset vaihteistot keskenään... Mamma oli pahoillaan meidän puolesta, varsinkin kun kuuli, (tai näki silmistä) että myö on paiskittu koko päivä ja yö hommia sen auton eteen... Kyllä se tarjosi meille vaivanpalkkaa kovasta yrityksestä, mutta oikeesti, ei luonto antanu periksi että oltais otettu siittä mittään... Kärsittiin nahoissamme paska työ, paska olo ja häpeä...

Ei voi mittään... Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta... Ja tämän remontin muistan kyllä koko ikäni, todennäköisesti ainoa positiivinen puoli koko hommassa...

Sen koommin ei olla Arskan kanssa Fiaskoihin koskettu... Ja voitte uskoa, kyllä annoin palautetta ex-Ford-mekaanikolle, joka tämän tiedon varmasta vaihteiston sopivuudesta oli antanut...

Tämä blogi on avattu Chivas Regalin (12yo) rohkaisemana pvm: "friday the 13th" marraskuussa 2009... kyytipojaksi Mekaanikko ottaa tietenkin "asennusolutta", sitä tarveainetta jota jokainen arvonsa ja ammattitaitonsa tunteva mekaanikko ottaa... viimeistään neuvoa antavana jos ei muuten, mutta yleensä jo aloitettaessa kotitoimista mekaanikon puhdetta...

Yhtään en tiedä mitä tästä tulee mutta ei sillä taida olla paljoa merkitystä... tänne netin rajattomaan taivaaseen tätä soopaa varmasti mahtuu niin paljon ettei tästä maailma paljoa huonommaksi muutu, ainakaan tämän takia :D 

Juu, eli asiaan, pieni pohjustus Mekaanikosta:

Mekaanikko on parhaassa miehen iässä oleva uros jonka suonissa virtaa vahvasti polttoaine, voitaisiin sanoa että korkeaoktaaninen kilpabensa on ehkä lähinnä... vakaa mutta räjähdysherkkä kun painetta ja lämpöä on riittävästi... Työnkuvaan kuuluu ruuvata kaikenlaisia nelipyöräisiä joita teillämme liikkuu, henkilöautojen kokoluokkaa enimmäkseen... Kutsumuksen puolesta taas tulee säännöllisesti ruuvattua "vähän" suurempaa kalustoa jota kaduilla näkee vain poikkeusluvan edellyttämin ehdoin... Harrastukset ovat jostain syystä samaa kategoriaa, eli "polttomoottorilla varustetut laitteet"... Rallia sekä penkalla, kyydissä että pellin alla jo pidemmän ajan, alue-, SM- ja MM-tasolla... Eikä Mekaanikko tietenkään ole unohtanut pitää omasta fyysisestä kunnostaan huolta, siihen tietysti soveltuu luonnollisesti jokin laite joka toimii bensalla, siis moottoripyörällä metsään ja tuppi nurin... Eli enduroa lähinnä mutta kyllä muutkin versiot toimivat... Jotain kuntosalia siihen vähän tueksi niin saadaan kompakti paketti aikaiseksi...

Siinä oli suurinpiirtein pähkinän kuoressa Mekaanikon taustatiedot... Tulen jakamaan täällä mietteitäni työstäni, harrastuksistani sekä siitä mitä mieleen tulee... Ajatuksia ja kokemuksia kaikilta näiltä osa-alueilta...