Tässä Mekaanikon muistelma vuosien takaa...  hämärä muistikuva on jotain vuosilta -98-99... huh, eli siis kymmenen (10) vuotta sitten... kyllä se aika menee nopeasti...

Hyvän kaverini "Asentaja-Arskan" kanssa olimme käyneet saman ammattikoulun, jopa vielä samalla luokalla... Koulun loppumisesta oli n. 2-3v. joten ammattitaitoa mekaanikon hommista oli kertynyt työelämässä jo kiitettävästi... Arska oli sitten saanut tuttavan kautta "työtarjouksen", jonka voisimme yhdessä tehdä ja jakaa siitä saamamme palkkion...

Kyseessä oli Ford Fiestan vm.-88-89 vaihteiston vaihto, eli siis "piis of keik" meille ammattilaisille... Eräs eläkkeellä oleva naishenkilö oli onnistunut rikkomaan Fiaskon vaihteistosta 3-vaihteen rattaat ja siitä ei voinut käyttää enään 3-vaihdetta... Se kun vain rutisi ja paukkui pahaäänisesti... Muutenkin vaihteisto piti ujeltavaa ääntä ajettaessa muilla vaihteilla myös...

Noh, mammalla oli sitten toinen Fiasko pihassa, josta kori oli antautunut Suomen talvisen tien pitokitkan heikkenemisen vastaisen hoitoryhmän toimesta, eikä siihen ollut inssi enää leimaa suostunut antamaan vaikka säärtä oli vilauteltukin... Kyseinen Fiasko makasi puoliksi ojassa ja pellon reunalla, vuosimalliltaan se oli pari vuotta vanhempi, kuulemma... Mamma tahtoi että me vaihtaisimme siitä ruostekasasta vaihteiston siihen ehjempään, joka vielä oli leimassa...

Noh, asiasta selvitys käyntiin... Työkaveriltani, (joka oli ex-Ford-mekaanikko) sain varman vahvistuksen siitä että, jos moottorit ovat samankokoiset niin vaihteistot sopivat keskenään ilman suurempia muutoksia... Siis, todellinen piis of keik meille...

Sovimme mamman kanssa että tulevana viikonloppuna teemme kyseisen remontin... Siinä sitten mietittiin Arskan kanssa että tottahan toki asennuskaljat pitää siihen hommata, ja ehkä joku pullo kirkasta ns. voittopulloksi kun homma on klaarattu... Tuumasimme että tehdään homma lauantaina ja siittä sitten baariin illalla ja sunnuntaina palautetaan auto mammalle... Homma oli käytännössä ainakin puoliksi tehty kun se oli hyvin suunniteltu... (tai niin me ainakin uskottiin)

Noh, lauantai aamupäivä koitti ja mamma oli toimittanut autonsa Arskalle... Arska sillä sitten körötteli hallille jossa meidän oli tarkoitus remontti suorittaa... Hallilla ei ollut nosturia jolla auto voitaisiin nostaa ylös, ainoastaan hallitunkki... Onneksi siellä sentään oli työkaluja...

Päätimme aloittaa remontin parilla asennuskaljalla, se jotenkin rentouttaa ja poistaa turhat jännitykset, Arska ei ollut nimittäin pitkään aikaan tehnyt öljyn- ja tulppien vaihtoa suurempaa remontteerausta koska ei ollut saanut alan työpaikkaa sitten koulusta päästyään... Eli vastuu remontin suoriutumisesta oli sitten Mekaanikolla... Noh, pikku juttu yks vaihteiston vaihto, noitahan nyt tulee tehtyä tuon tuosta...

Asennuskaljojen hörppimisen aikana suunnittelimme nosturin puuttumisen korvaavaa toimenpidettä... Päädyimme siihen että hallitunkilla nostamme vasemman kyljen niin ylös kuin mahdollista ja siihen helman alle sitten molemmat vasemman puolen renkaat + pölli turvaksi... Valutimme vaihteistosta öljyt astiaan jotta voisimme laittaa samat öljyt takaisin... Emme nimittäin olleet ostaneet uutta öljyä, ja parin kaljan jälkeen varaosakauppaan olisi turhan pitkä matka, kävellen nimittäin... 

Konepellin poistimme kokonaan keulalta jotta työskentelytilaa olisi enemmän... Rupesimme innoissaan irroittamaan vaihteiston kehän pultteja irti ja koitimme pitää jonkinlaista muistikuvaa siitä että mikä pultti oli mistäkin kohtaa irroitettu... Jonkinlaista muistijärjestelyä pulttien sijoittelun suhteen pidettiin... Siinä ohessa otimme asennuskaljaa muutaman, homma kun sujui niin näppärästi meiltä...

Saimme sitten muutaman tunnin jälkeen (ajantaju ei ihan tarkassa muistissa ollut) vaihteiston irti ja lattialle... Siihen sitten pari asennuskaljaa palkkioksi...

Sitten piti lähteä hakemaan sitä toista vaihteistoa... Noh, milläs haet ku jätkät on hiprakassa? Arska sano että matkaa ei kyl olis ku kilometri, kävelläänkö vaiko... Täällä syrjäkylällä kukaan mitää huomaa, ajetaan hiljaa... Siittä sitten auto käyntiin, mukaan otettavat työkalut oli tarkassa tiedossa, kerättiin vaan lattialta ne mitä oli käytetty...

Pellon reunalle parkkiin ja sama homma toiselle autolle... Hieman enemmän teetti töitä koska ei tullut otettua tunkkia mukaan... Siinä jonkin verran koeteltiin kahden miehenalun voimia Fiaskoa käännellessä... Lopulta vaihteisto irtosi myös siittä ruostekasasta... Suunta takasin hallille...

Matkalla tuli nälkä, oli kuitenkin jo aikas tovi väännetty voorttien kanssa... Syömiskeikka jääköön tässä nyt kertomatta, sivuseikka kun kuitenkin on...

Hallille päästyämme, otimme tietty muutaman asennuskaljan... Ja sitten vaihteiston asennuksen kimppuun... Toinen mies auton alle laatikko sylissä ja toinen auton päälle repimään ja kihnuttamaan sitä oikeassa asennossa paikalleen... Asennusta kun hieman hankaloitti se että oikean puolen rengas oli paikallaan, se kun nojasi sieltä maahan... Joka tarkoitti siis sitä että oikean puolen vetoakseli oli saatava samaan aikaan spooreille kuin kytkinakseli... Vähän lisää extratyötä siis... Ensimmäisellä yrityksellä ei onnistunut menemään paikalleen... Hiki tuli ja kauhee jano... Pidettiin tauko ja hörpittiin lisää asennuskaljaa...

Tauon jälkeen vaihdettiin miesten osia, koitettiin uudemman kerran vahvemmalla asenteella ja voimalla (sillä kun on joskus saatu jotain onnistumaan)... Pitkään taas aherrettiin... Taas tuli hiki ja laatikko vaan ei meinannu mennä paikalleen sitten millään... Taas joutu ottaan tauon ja lisää asennuskaljaa... (tässä vaiheessa selvempi kaveri olis jättäny homman kesken, mutta minkäs teet...)

Päätettiin että otetaan vähän "voittopullosta" rohkasua jotta keksitään voittokeino tähän tilanteeseen... Ruvettiin sitten oikeen mittailemaan ja tuumailemaan että mikä tässä mättää... Vika löytyi, vetoakseleiden spoorit olivat erilaiset... Hahaa, helppo nakki, vaihdetaan myös vetoakselit vanhasta niin saadaan homma maaliin... Noh, ei se niin helppoa ollutkaan...

Ensinnäkin, haettuamme kävellen pimeässä pikkutietä pitkin ne vanhat vetarit, niin mitäs sitten mittauksien ja tarkastelujen jälkeen huomattiin... Ei ne käyneet myöskään sinne ulkopäähän, eli napoihin... Olisi pitänyt hakea sieltä vanhasta autosta myös navat... siihen ei enää lähdetty... Asennuskaljaa ja rohkasuryyppyä lisää...  Päätettiin että vaihdetaan vetareiden päät keskenään sopiviksi...

Vetarit ruuvipenkkiin ja leka käteen, no sen tietää ettei siitä hyvää seuraa kun kännissä koitat lekalla tarkkuutta lyödä... Vetarista sokka rikki ja siittä tuli sitten semmonen lerppu että se ei lukkiutunu enään, sen kaiken lisäksi että vetareiden paksuudet sisäosilta olivat erilaiset... Huh huh... nyt alko jo vähä tuntua siltä että tässäkö tää ny oli... Tuumaustauko vielä kerran... ja asennuskaljaa...

Päätettiin siinä sitten (tai siis minä päätin) että puretaan laatikot ja vaihdetaan perävälitykset niistä keskenään... Arska ei ollut ihan samaa mieltä asiasta mutta sain vakuutettua ammataitoni riittävyyden siihen operaatioon... Askit sitten halki ja sovittelemaan osia keskenään (vaati hieman lisää asennusjuomia koska piti pysyä skarppina), sitten kun oli perä saatu asennettua risasta ehjään, niin tarkistin vielä laakereiden sopivuuden "pyörittelemällä ja tunnustelemalla" ennen kuorien kasausta... "Kauhee rohina", sano Arska... Joo, ei sekään onnistunu niinku oli suunniteltu, laakereiden kohtauspinnat olivat keskenään niin erilaiset että ei niitä voinu enää laakereiks sanoa... Noh, vituiks män seki... Askit takas kasaan, vanhoilla omilla romuillaan...

Ja sitten otettiin jo juomaa vitutukseen koska todettiin että tää remontti ei tuu onnistumaan... Huoh...

Oli pakko tyytyä siihen että auto pistetään takas kasaan ja palautetaan nolona mammalle... Tässä vaiheessa kello oli suurinpiirtein sitä luokkaa mitä baarissa valopilkku tulee... Me oltiin aikalailla yhtä hyvässä kunnossa kuin baarista tullessa, mutta hörpitty jo aamupäivästä asti ja koko ajan töitä tehden... Kaiken lisäks kaljat pääs loppumaan, ainut juotava oli lämmin kossu ja vessan hanasta "seisova" vesi...

Ruvettiin siinä sitten punnertamaan vielä viimeisen kerran laatikkoa paikalleen... Arska sanoo kesken kaiken : "totaa... pystykkö Mekaanikko kannattelee sitä askia hetken yksin... tarttis juosta tonne vessanpöntölle"... No, minkäs teet, olet auton alla, aski mahan päällä yssikseen, laskuhumalan puolella aika hyvin... Aika mielenkiintonen ja ikimuistoinen tilanne, varsinkin kun kaveri laattaa muutaman metrin päässä antaumuksella pönttöön... Siinä alkaa oma pakkikin kertomaan että tarttis kohta tehä jotai...

Noh, Arska tulee takasin ja lennossa vuoron vaihto, norjan laulanta jatkuu...

Sitten kun hedaria alkaa jyskyttää, oksu maistuu suussa ja ei oo ku paskan makusta seisonutta haaleeta hanavettä ja lämmintä kossua ja vaihteiston vaihto remontti ns. puolessa välissä, niin alkaa kyllä oikeesti koettelee miestä... Siinä sitten väännettiin askia paikalleen ja laatattiin vuoron perään muutamaan otteeseen... Voe helevetti, kyllä voi ihminen olla tyhmä...

Loppujen lopuksi kun aski saatiin paikalleen (siis se sama alkuperäinen, 3-vaihteen vammainen) niin huomattiin että vasemman vetoakselin ulompi nivel ei toimi oikein... Se nivel josta se sokka meni rikki... Vetoakseli tulee ulos laatikosta sen verran ettei öljy pysy sisällä...

Tuumaustauko, ja lämmintä kossua, hyi helvetti!!! kyllä puistatti...

Noh, ratkaisu löydettiin, prikkoja muutama vetarin ja navan väliin jotta vetari pysyisi suurinpiirtein samalla etäisyydellä kuin olikin... Se oli sitten ainoa toimiva ratkaisu koko helvetin 16 tuntisen remontin aikana...

Nukuttiin sitten hallin lattialla muutama tunti?

Herättyämme palautettiin mammalle auto (aamulla joskus 9 aikaan) ja valiteltiin kovasti ettei se nyt onnnistunu, koska ne olivat täysin erilaiset vaihteistot keskenään... Mamma oli pahoillaan meidän puolesta, varsinkin kun kuuli, (tai näki silmistä) että myö on paiskittu koko päivä ja yö hommia sen auton eteen... Kyllä se tarjosi meille vaivanpalkkaa kovasta yrityksestä, mutta oikeesti, ei luonto antanu periksi että oltais otettu siittä mittään... Kärsittiin nahoissamme paska työ, paska olo ja häpeä...

Ei voi mittään... Aina ei voi voittaa, ei ees joka kerta... Ja tämän remontin muistan kyllä koko ikäni, todennäköisesti ainoa positiivinen puoli koko hommassa...

Sen koommin ei olla Arskan kanssa Fiaskoihin koskettu... Ja voitte uskoa, kyllä annoin palautetta ex-Ford-mekaanikolle, joka tämän tiedon varmasta vaihteiston sopivuudesta oli antanut...